Press

시사in 

제 210호 2011년 9월 24일 

장일호기자

Satakunan Kansa

Päivitetty 13.4.2011 10:37, julkaistu 13.4.2011 12:18
Article: Videoiden voimalla välitilassa
By Hanna-Riikka Kuisma
Link: Satakunan Kansa (Finland)

Aurinna Marstion paperiryöpyt ottavat kantaa.

Distance making and reducing – kuraattorina Mary Song, Galleria 3H+K:ssa, 24.4. asti.

Raumars ry:n residenssin kevään vieras, kuraattori Mary Song on koonnut seitsemän taiteilijan näyttelyn. Tarkoitus on pohtia välimatkan käsitettä ja taiteen keinoin kaventaa sitä kenties taiteilijan ja katsojan välillä.

Kiwoun Shin

Näyttely itse on laajentunut ja laajenee pitkin huhtikuuta luennoin. Lisäksi Rauman telakan ruokalassa esitetään Kiwoun Shinin video. Shiniltä on galleriassa esillä osia sarjasta Jauhaminen/Grinding. Esineitä jauhetaan konkreettisesti tomuksi. Nopeutetuissa videoklipeissä on käytetty hyväksi rytmitystä. Tematiikkaa löytyy runsaasti symboliarvoltaan niin latautuneissa esineissä kuin kolikko ja kello – raha ja aika. Marianne Csakyn video toteuttaa välimatkan ideaa todella kiinnostavalla tavalla, hän kuvittaa uudelleen sukulaistensa vanhat fotot eri kulttuurin edustajilla.

Gigi Scarian videoteos Prims of Perception on koko näyttelyn esteettisesti vaikuttavin. Seepianvärisessä junakuvauksessa yhdistyy monikerroksisella tavalla teknologian nykyisyys ja historia, sosiaalipolitiikka sekä filosofiset ajatukset materian ja ajan suhteesta. Videoteokset ovatkin tämän näyttelyn vahvinta antia ja jyräävät muut työt alleen.

Roxana Manouchehrin näyttelykatalogissa esitellyt ikonit vaikuttavat kiinnostavilta, mutta valokuvakertomus Teheranista Raumalle jää aavistuksen ohkaiseksi. Tiina Vehkaperän kattilankansista koostuvaMuotokuvat voisi sytyttää jossain muunlaisessa ympäristössä, mutta tässä kontekstissa on vaikea löytää kiinnostavaa tarttumapintaa.

Heikki Takalan ääniteos on tavallaan dominoiva, koska se on läsnä muita teoksia katsellessa. Toisaalta, sen takia työ jää kuitenkin lähinnä kiehtovaksi taustahälyksi, kun sille ei ole erillistä tilaa. Aurinna Marstionkantaaottavat paperiryöpyt erottuvat näyttelyn keskitilan tiiviistä ripustuksesta huolimatta elävinä, valuvina väriputouksina.